—
Teksti: H
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen ja Robert Seger,
Helsingin kaupunginteatteri
Mieletöntä valoa haluaa tarjota kumppaneilleenkin alustan saada tuotoksiaan esille. ”Yleisössä H” -juttusarja kuuluu tähän kategoriaan.
Yleisössä H on juttusarja, jossa H kertoo yleisökokemuksistaan. H kokee teatterin sopivana irtiottona arjesta. Teatterikärpänen puraisi häntä jo yläasteella, kiitos äidinkielen opettajan. Teatterin ilmaisu on selkeää ja siksi H viihtyy yleisössä paremmin kuin kotonaan, mutta ei kuitenkaan pidä unohtaa, että hän rakastaa myös musiikkia ja elokuvia kuten myös huvipuistoja ja eläimiä.
Tutustu Shedin Lumikuningattareen Helsingin kaupunginteatterin sivuilla
Lumikuningatar / Shed
Vappu Nalbantoglu on hyvin taitava äänenkäyttäjä ja hänen vahvuuksiaan on käytetty esityksessä runsaasti. Olin myös hyvin positiivisesti yllättynyt lasten räppäämisestä, koska räppääminen on itse asiassa hyvin vaikea laji. Toisaalta esitys oli myös siinä mielessä onnistunut, että ihminen, joka ei ymmärrä kieltä, ymmärsi kuitenkin esityksen kulun. Puhun siis avustajastani. Esitys oli hänellekin viihdyttävä ja mukaansa tempaava.
Esityksessä oli yksi pyörätuolissa istuva henkilö, jota olisin toivonut hyötykäytettävän enemmän. Että hänelle olisi opetettu tanssia ja muita esitykseen kuuluvia asioita, ettei hän ole vain mikään kukanpidike ynnä muuta vastaavaa. Se on vaikeampaa, mutta ei mahdotonta. Lisäksi kun kyseessä kuitenkin on erityistä tukea tarvitsevien ihmisten ryhmä, toivoisin ryhmään enemmän monipuolisuutta, jotta siellä näkyisi kaikentyyppisiä vammaisia. Voisin jopa uskaltaa toivoa, että saman sateenvarjon alle voisi perustaa aikuistenkin ryhmän (tämä ryhmä on 10–19-vuotiaille).
Olin erityisen positiivisesti yllättynyt siitä, miten nollasta musikaali oli saatu tehtyä. Yleensähän musikaalit ovat käännöksiä jostain muusta kielestä, mutta tällä kertaa esitys oli käsittääkseni ihan alkuperäinen. Tosin joulun kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Yleensähän heillä on ollut tapana esittää jotain jouluun liittyvää, kuten viime vuonna Saiturin joulu. Siitä olikin napattu esityksen viimeinen biisi, mikä oli positiivinen yllätys. Olisi ollut vähän jollain tasolla onttoa, jos esityksessä ei olisi toivotettu hyvää joulua.