Hyppää sisältöön

Onko sillä niin väliä?  

Kokemustarinoita, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Pinja 
Kuvitus: Minea Kärki 

Monesti mietin jälkeen päin, että miksi menin taas ottamaan jäsenyyden johonkin kuntosaliin, mistä en pääse eroon.  

Sairauteni takia on tullut kokeiltua paljon eri harrastuksia, kun niiden aika on tullut. Sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mikä tekee sen, että joskus on vauhdikkaampia jaksoja.  

Tässä tekstissä kerron erilaisista harrastuksista jotka ovat jääneet taakse, itseni hyväksymisen näkökulmasta.  

Kaikki harrastaminen on hyvää, hyödyllistä ja todella hienoa toimintaa. Se tekee hyvää keholle ja mielelle. Kaikilla pitäisi olla harrastus ja nyt en tarkoita harrastuksena jotain fyysistä, vaan ihan mitä vain.  

Itselläni harrastukset ovat usein olleet enemmän fyysisen puoleisia. Joskus olen valitettavasti käyttänyt harrastusta oman pahan olon purkamiseen. Olen nyt oppinut, että sitä sen ei tarvitsisi olla.  

Minea Kärjen piitämässä kuvassa nuori naishenkilö on erilaisten harrastusvälineiden ympäröimänä.

Hyvä esimerkki tästä on crossfitin aloittaminen ja heti siinä kisaaminen. Karsiuduin Suomen mestaruuskisoihin viiden kuukauden sisällä harrastamisen aloittamisesta. Treenasin ihan liikaa, mutta en sitä itse tajunnut. Harrastus loppui seinään ja en ole sen jälkeen harrastanut lajia enkä ole saanut paloa jatkaa myöskään.  

Uinti oli myös jossain vaiheessa samassa jamassa, en kyllä kisannut siinä. Uin joka päivä ja rääkkäsin omaa kehoa taas ihan ääripäähän. Kehityin nopeasti, ja se boostasi harrastamista. Taas pitää/saa miettiä, että mikä vain harrastus on hyväksi niin pitkään kuin sitä jaksaa tai haluaa tehdä. Tämä aika olisi voinut mennä muuten moneen huonoon asiaan, valitettavasti. Uskon, että harrastus on niin sanotusti pelastanut minut niistä vaikeista jaksoista.  

Muita harrastuksia, jotka ovat jääneet taakse: telinevoimistelu, kuntosali, valokuvaus, laskettelu/lumilautailu ja surffaaminen. En kuitenkaan pidä huonona, että nämä lajit ovat jääneet. Eri harrastukset rikastuttavat elämää ja antavat enemmän kuin ottavat.  

Se, että kuntosalikortti pitää lopettaa, ei ole huono asia. Henkilö on tehnyt ajatteluprosessin siitä, että haluaa harrastaa. Hän on aloittanut, mutta ei ole saanut mielihyvää siitä tarpeeksi jatkaakseen. Tuntuu tyhmältä, kun joka vuosi vähän mollataan heitä, jotka lopettavat salilla käynnin uudenvuoden lupauksen jälkeen. Se saisi loppua, koska kaikilla on lupa harrastaa mitä haluavat ja miten kauan haluavat.  


Uusimmat Valoa!-lehden jutut