—
Teksti:Henrik Lindholm
Kuva: Jemina Siltala
Toimittajalta -logo: Makte Muuri
Huhtikuussa 2021 laitettiin alulle Oikeus olla -kansalaisaloite translain muutoksesta. Aloite sai jo parissa päivässä tarvittavan määrän allekirjoituksia ja on jossain vaiheessa menossa eduskunnalle. Mutta miksi tarvittaisiin uutta translakia?
Nykyisin käytössä oleva translaki on vuodelta 2003. Silloin kuva transsukupuolisuudesta oli ihan erilainen. Transtutkimuksiin meni huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin nykyään, ei puhuttu vielä sukupuolen moninaisuudesta ja esimerkiksi muunsukupuolisuus oli käsitteenä vielä melko tuntematon. Suomella on yksi Euroopan vanhimmista translaeista. Suomi on jopa saanut Amnestyltä huomautuksen ns. sterilisaatiopakosta; että pystyisi vahvistamaan omaksi kokemansa sukupuolen juridisesti, pitää olla todistus lisääntymiskyvyttömyydestään. Jotkut ovat sanoneet, että tämä ei ole ongelma, koska transhenkilön lääketieteellinen hoito (hormonihoito, transmiehille testosteronihoito ja transnaisille estrogeenihoito) aiheuttaa itsessään lisääntymiskyvyttömyyttä. Mutta tämä näkökulma ei ota huomioon, että jotkut transhenkilöt haluavat vain juridisen korjauksen, eli nimen ja henkilötunnuksen korjauksen. He haluavat ehkä odottaa hormoneiden ja leikkausten kanssa, tai he eivät koe tarvitsevansa näitä ollenkaan.
Tärkein uudistus kansalaisaloitteessa on se, että juridiset korjaukset olisivat pelkkä ilmoitusasia. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö menisi vain Digi- ja väestötietorekisteriin ja ilmoittaisi, että haluaa korjata nimeään ja/tai henkilötunnustaan. Jos henkilö on alle 15 vuotta, ilmoitukseen tarvittaisiin huoltajan suostumus. Hyvin samankaltainen translaki on muissa Pohjoismaissa. Tästä olisi paljon hyötyä. Ensinnäkin, jos juridinen korjaus olisi vain ilmoitusasia, sterilisaatiopakko poistuisi automaattisesti. Nykylain mukaanhan juridinen ja lääketieteellinen korjaus ovat yhdistetty, eli pitää käydä läpi transtutkimukset ja aloittaa hormonihoidon ennen kuin saa korjata sukupuoltaan juridisesti.
Lisäksi uusi translaki helpottaisi transpoliklinikkojen tilannetta. Transpoliklinikkoja, eli polikliniikkoja joissa tutkitaan transsukupuolisuutta, on Suomessa vain kaksi, Helsingissä ja Tampereella. Ne ovat yhteydessä yliopistollisiin sairaaloihin. Potilaita tulee kuitenkin poliklinikoille koko ajan enemmän ja poliklinikat eivät pysy perässä. Monilla on tutkimusjakso venähtänyt, koska aikoja ei vain ole. Jos translaki uusitaan, heidän, jotka haluavat vain juridiset korjaukset sillä hetkellä, ei tarvitsisi mennä transpolien kautta ja polien ruuhkat helpottuisivat. Lisäksi iso osa byrokratiaa häviäisi, kuin ei enää tarvitsisi lausuntoja kolmesta eri paikasta (siltä polilta millä tutkittiin, hormonipolilta lausunto lisääntymiskyvyttömyydestä ja second opinion toiselta polilta) vaihtaakseen henkilötunnustaan.
Isoin parannus uudessa translaissa olisi kuitenkin ihmisoikeuksissa. Kuten jo mainitsin, jos translaki uudistuisi, sterilisaatiopakko häviäisi automaattisesti. Miltään muulta ihmisryhmältä ei ole Suomessa vaadittu sterilisaatiota vuosikymmeniin, joten on väärin, että transsukupuolisilta vaaditaan. Lisäksi on väärin, että valtio puuttuu ihmisen henkilökohtaiseen asiaan, hänen sukupuolenkokemukseensa. Se on täysin selvää, että jos tarvitsee esimerkiksi hormonihoitoja tai leikkauksia pitää mennä jonkinlaiset tutkimukset läpi, jotta tiedetään että henkilö on varma asiastaan ja ymmärtää mitä hoidot käytännössä tarkoittavat. Lisäksi pitää kartoittaa henkilön mielenterveyttä, jotta hän varmasti kestää rankat hoidot. Mutta ihmisen nimi ja hetu ei kuulu valtiolle, vaan hänelle itselleen. Siksi nimen ja hetun muutos pitää nimenomaan olla ilmoitusasia.
Transtutkimukset voivat kestää parikin vuotta, jos niihin edes pääsee. Se, että pitää elää pari vuotta ns. limbossa, odottamassa että saa oikean nimen ja hetun, on henkisesti äärimmäisen raskasta. Monen henkilön dysforia, eli sukupuoliristiriita, liittyy usein nimeen, joka paljastaa henkilön syntymäsukupuolen. Lisäksi syntymäsukupuolen paljastuminen voi aiheuttaa epämukavia tilanteita. Jos vaikka miehen näköisen henkilön pitää näyttää passiaan ja siellä lukee naisen nimi ja hetu, tarkastaja usein tuijottaa passia pitkään ja/tai kysyy: ”Onko tämä sinun passisi?”. Tämä on tietenkin äärimmäisen noloa, koska silloin pitää selittää olevansa transsukupuolinen. Koska yhteiskunta on vieläkin transfobinen, voi olla suorastaan vaarallista, jos tieto henkilön transtaustasta tulee julki. Esimerkiksi kun ostin alkoholia tai tupakkaa kun elin jo miehenä, mutta en ollut saanut vielä korjata nimeäni tai hetuani, kaupan kassa usein tuijotti passiani pitkään. Silloin piti aina olla varuillaan, koska oli mahdollista että tulisi kysymyksiä ja ympärillä oli ehkä humalaisia tai muuten epävakaita ihmisiä.
Translakia pitää ehdottomasti uusia, vanha translaki on aikansa elänyt eikä enää ajankohtainen. Uusi translaki auttaisi sekä sukupuolen moninaisia henkilöitä että helpottaisi transpolien ruuhkia ja turhaa byrokratiaa.
