Taiteen näkyvä voima!

21.5.2025 — Media

Installaatio auringonkukka — Sunflower, 2022 Sari Kemppinen

Faktatietoja Kemppisestä

Kemppisen teokset olivat kaikkien nähtävillä ilmaiseksi Galleria Heinossa osoitteessa Erottajankatu 9A1 äitienpäivään (2024) saakka. Näyttelystä löytyi 11 teosta. Sari Kemppinen on suomalainen kuvataiteilija, joka on syntynyt Turussa vuonna 1975. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Nokian Sarkolassa. Hän on ennenkin pitänyt useampia yksityisnäyttelyjä sekä Galleria Heinossa että muualla päin Suomea. Kemppinen on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Kuvataideakatemiassa vuonna 2003.

Lisäksi Kemppinen on itse päässyt kertomaan julkisesti teoksistaan YouTubessa. Hän kertoo teoksistaan mielestäni hyvin ymmärrettävällä tavalla. Lisäksi taiteilija osaa luoda teoksiin oikean tunnelman, joka välittää katsojan ja saa hänessä tunteita aikaan. Koska Galleria Heinossa esitellään nykytaidetta, on siitä hyvä esimerkki Kemppisen näyttely, jossa se tuodaan hyvin näkyviin.

Jokainen teos valmistuu silmukka kerrallaan

Herkkyyttä ja häpeää

Pysähdyin ensimmäisen teoksen luokse ”Sunflower.” Teos on tehty puuvillalangasta. Lisäksi siinä on käytetty virkkausta tekniikkana, johon Kemppinen on varsinkin erikoistunut. Siinä on käytetty myös liimaa ja nauloja. Teos on suurikokoinen ja hänellä on mennyt valtavasti aikaa tämän luomuksen tekemiseen. Sunflower syntyi jo koronasulun aikana, kun elelimme vaikeita aikoja. Kemppinen sai teokseen uuden merkityksen, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan. Hän huomasi virkanneensa maan kansalliskukan. Mielestäni teos on todella puhuttava. Se antaa tunteellisen vaikutelman siitä, kuinka maailma on muuttunut vallitsevien maailmantilanteiden vuoksi. Hän on onnistunut erinomaisella tavalla tuomaan sen tunteen, mitä hän on kokenut teosta tehdessään. Teos on värikäs ja moniulotteinen.

Keinuhevosveistos — Preludi, 2022 Sari Kemppinen

Seuraava teos oli Preludi. Teos oli siis tehty hänen isoäitinsä säilyttämästä vanhasta puisesta keinuhevosesta. Hän halusi tällä viitata siihen, kuinka hän on halunnut jatkaa sukupolvienvälistä perinnettä. Tämäkin teos syntyi silmukka kerrallaan, joka on tehty virkkaamalla puuvillalangasta ja jossa on käytetty liimaa. Tässä korostu valon ja varjon leikki. Se vaikuttaa mielestäni luonteeltaan herkältä. Kemppisen teoksissa on paljonkin herkkyyttä, mitä katsojat ovat tunteneet. Niin ihastuttavan näköinen teos, että sitä tekee mieli jäädä tuijottamaan pitkäksikin aikaa.

Kolmannet teokset olivat Piiloutunut aika ja Muistan sinut vielä, joiden valmistusmenetelmänä on käytetty kankaalle kiinnitettäviä nappeja. Kummassakin teoksessa korostuu naisen asema ja ajan jatkumo. Teos on äärimmäisen puhutteleva ja uskon, että teokset aiheuttavat eri katsojissa erilaisia mielipiteitä esimerkiksi naisen asemaan liittyen.

Kaksi teosta, kuvissa naishahmoja — Piiloutunut aika, 2017 Muistan sinut vielä I, 2017 Sari Kemppinen

Hän ei halua kiirehtiä mihinkään, vaan synnyttää mahdollisimman hyvää jälkeä. Teokset ovat luonteeltaan herkkiä. Teoksiin hän on halunnut luoda kolmiulotteisuutta, kerroksellisuutta sekä valoa ja varjoa. Minulle tulee ihan sellainen olo, että hän on säilyttänyt itsessään lapsenmielisyyden ja halunnut korostaa sitä, kuinka taiteessakin voi heittäytyä ja käyttää paljon mielikuvitusta. Taiteessa on siis lupa leikkiä ja kokeilla erilaisia asioita. Niitä voi tehdä niin kauan, kunnes löytää oikean ytimen ja on luonut teoksen, joka puhuttelee, avartaa ja elämystää.

Taiteilijan ja katsojan näkökulma

Haluan itse painottaa sitä, että taide on mitä tahansa, mikä menee taiteena läpi. Eli toisin sanoen taiteessa ei ole mitään tiettyjä asetettuja rajoja, joita pitäisi noudattaa. Kyse on siitä, että jokainen on oman elämänsä taiteilija. Taidetta saa arvostella ja sitä pitääkin. Nimenomaan tykkäämme siitä, että muiden kautta saamme arvostelun ja huomata, kuinka yksikin teos voi saada monenlaisia tunteita. Voimme huomata myös sen, kuinka teos jakaa mielipiteitä. Ei ole olemassa vääriä teoksia. On vain ihminen, joka on luotu luomaan taidetta. Joku taitelija voi antaa suoran vastauksen katsojan kysymykseen siitä, mitä tunteita taiteilija on tuntenut teosta tehdessään, kun taas toinen taiteilija ei välttämättä halua kertoa suoraan.