Hyppää sisältöön

Kokemuksiani työelämästä

Kirjoitukset, Kokemustarinoita, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Heikki Krook
Kuva: Emma Lehtovuori

Osittainen kuva rullaportaista

Työnteolla on mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus. Vaikka olen kokenut itseni rajoittuneeksi, on työllä ollut minulle merkitystä arjessa jaksamisen tukena ja olen saanut siitä iloa, elämänlaatua ja itsearvostusta.

Olen Heikki, 51-vuotias helsinkiläinen skitsofreenikko ja kokemusasiantuntija. Työurani on jäänyt verrattain lyhyeksi, koska sairastuin psyykkisesti jo 16-vuotiaana. Jonkin aikaa olen kuitenkin saanut viettää työn parissa. 17-vuotiaana olin kesätöissä eräässä valomainoksia valmistavassa yrityksessä. Motivaatiota työskennellä oli runsaasti, kun tarvitsin rahaa mopedia varten. Sairauteni alkuvaiheessa työkykyäni tutkittiin työklinikkatutkimuksella Malminkartanon kuntoutussäätiössä. Olin myös työkokeilussa Nuorten työkodissa, jonka jälkeen kokeilin siipiäni varastomiehenä. Sen jälkeen olen työskennellyt lähinnä kuntouttavassa työtoiminnassa.

22-vuotiaana pyrin työelämään työvoimatoimiston kautta. Minulle ei kuitenkaan tarjottu työtä avoimilta työmarkkinoilta, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva skitsofreenikko. Virkailija ihmetteli, miksi pyrin työelämään, vaikka minulla oli toimeentulona eläke. Hän kertoi minulle kuitenkin eräästä mahdollisuudesta, nimittäin Lelupajasta, jossa valmistetaan puuleluja. Työskentelin Lelupajassa suurin piirtein vuoden.

Vuonna 1997 aloitin kuntouttavassa työtoiminnassa Niemikotisäätiössä, Pasilan työkeskuksessa. Tehtäviin kuului aluksi erilaisten tuotteiden pakkausta. Myöhemmin ikkunanpesua, haketusta, maalausremontteja kuljetusta ja siivousta. Vuonna 2005 alkoi uusi yritys mennä elämässä eteenpäin. Silloin pyrin ammattikouluun opiskelemaan elektroniikka-asentajan tutkintoa. Valmistuin 2008, erikoistumisalueena tietoliikennetekniikka. Suunnitelmissa oli kaksoistutkinto ja kävin vielä vuoden elektroniikkakorjaajan linjaa. Koin psyykkisen jaksamiseni riittämättömäksi, enkä siksi hakeutunut koulutustani vastaavaan työhön.

2009 syksyllä oli alkamassa vertaisohjaajakoulutus, johon hain ja minut valittiin koulutukseen. Työskentelin vertaisohjaajana Kulttuuripaja Elviksessä kymmenisen vuotta muun muassa kuntosalin vetäjänä, äänimiehenä studiossa ja ATK-ryhmää vetäen.

2017 opiskelin kokemusasiantuntijaksi. Kokemusasiantuntijana olen työskennellyt monenlaisissa tehtävissä. Olen ollut Auroran sairaalassa juttukaverina ja esittämässä omaa tarinaani toipumisesta. Olen myös osallistunut palvelujen kehittämiseen, opastanut henkilökuntaa ja opiskelijoita kokemusasiantuntijan ominaisuudessa ja olen ollut mukana kouluttamassa uusia kokemusasiantuntijoita.

Vaikka työurani on jäänyt lyhyeksi, olen havainnut työnteon parantavan mielialaani. Psyykkistä kuntoani ylläpitävät parhaiten juuri sellaiset virikkeet, joissa suunnittelen asioita ja käytän ongelmanratkaisukykyäni. Lähinnä minua kiinnostaa kädentaidot. Sairauteni takia olen sosiaalisesti rajoittunut, mutta käsillä tekeminen on minulle helppoa ja palkitsevaa. Määrittelen itseni osatyökykyiseksi.

Työkyvyn palautuminen on seurausta mielenterveyden vahvistumisesta, jota työn tekeminen osaltaan tukee. Kokemusasiantuntijuus ja vertaisohjaajana toimiminen on parantanut sosiaalisia valmiuksiani, mutta koen edelleen olevani rajoittunut. Olen kuitenkin oppinut, että ongelmat voitetaan kohtaamalla ja tekemällä hankalalta tuntuvia asioita. Ryhtyminen on työkyvyn vahvistumisen kannalta tärkeää. Jos ei yritä, ei voi kehittyä. Asioita tekemällä voi havaita itsessään, kuinka virikkeet parantavat elämänlaatua. Kaikki elämänlaatua parantavat asiat tukevat osaltaan ihmisen toimintakykyä. Toimintakyvyn vahvistuminen tuo mukanaan parempaa resilienssiä (eli psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista) elämän merkityksellisyyden lisääntyessä.

Elämän merkityksellisyys riippuu hyvin pitkälti valmiudesta olla vuorovaikutuksessa ja kyvystä rakastaa, sekä mahdollisuudesta toteuttaa itseään työn tai muiden virikkeiden parissa. Sietokyky, joustamiskyky ja palautumiskyky toimivat hyvin silloin kun elämän perusasiat ovat kohdallaan. Näitä perusasioita ovat yhteisöön kuuluminen, päivittäiset virikkeet, hyväksytyksi tuleminen ja läheisyys. Jos perusasiat kulkevat mukana yksilön arjessa, on haastaviakin tilanteita kohdatessa enemmän mahdollisuuksia selviytyä. Työ on virike, ei pelkkä rahan ansaitsemisväline.

Teksti: Heikki Krook
Kuva: Emma Lehtovuori

Lue Valoa! -lehden juttuja: