—
Teksti: Elina Jääskeläinen
Kuvat: Suvi Sairiala
Web-kuvien muokkaus ja julkaisu: Julia
Asuin 2010-luvun alussa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön yksiössä, kun eräänä iltana hyvin epätavallisesti ovikelloni soi. En odottanut vieraita ja alaovi oli aina lukossa, joten en saanut mieleeni, kuka siellä voisi olla. Avasin oven varovasti. Rappukäytävässä seisoi tuntematon henkilö, ilmeisesti naapuri, joka kysyi kaulinta lainaan. Olin hämmentynyt, mutta kohteliaasti etsin kaulimen ja ojensin sen naapurille. Hän sanoi, että palauttaa kaulimen vielä tänään. Oli jo myöhä ilta kun menin nukkumaan. Heräsin yhtäkkiä johonkin säikähdykseen, mutta jatkoin unia. Aamulla ajattelin harmistuneena, ettei kyllä pidä lainata mitään sellaista, jota oikeasti kaipaisi joskus takaisinkin. Muutinhan yksiöön juuri välttääkseni tällaiset yhteiselon draamat!
Lähes vuosi kansalaisopiston asuntolassa riitti minulle nuoruuden villiksi kokemukseksi yhteisöllisestä asumisesta. Olin varma, että jos pääsisin tutkinto-opiskelijaksi, saisin soluasunnossa hermoromahduksen. Aikaisemminhan opiskelijaelämään kuului, että asutaan ensimmäiset vuodet soluissa tai kaverikämpissä ja vasta lopputyötä tehdessä mahdollisesti pääsi yksiöön keskittymään vuodeksi pariksi. Vältin painajaiseni, sillä muutin suoraan Hoasin pieneen perhekaksioon poikaystävän kanssa, mutta eipä sekään yhteisöllisyys sitten pidemmän päälle sujunut… Lemmikin omistajana sain sisäisen siirron tähän yksiöön, jossa ovikelloni jälleen soi. Naapuri palautti kaulimen. Hän oli näreissään, kun en ollut illalla avannut ovea. Minä taas sain takaisin uskoni ihmisiin ja yhteisöllisyyden voimaan!
Ajattelin, ettei persoonani ehkä mahdu samaan osoitteeseen muiden kanssa, mutta ilmeisesti kokonainen uusi sukupolvi on yhtä mukavuudenhaluista: selvitysten mukaan vuosi vuodelta yhä useampi opiskelija haluaa asua yksiössä. Opiskelija-asuntosäätiöt ovatkin vastanneet tähän toiveeseen rakennushankkeissaan. Yksiövillityksestä huolimatta uusiin opiskelija-asuntotaloihin kuitenkin rakennetaan myös yhteisöllisiä tiloja. Vaikka halutaan asua yksin, ei välttämättä haluta koko ajan olla yksin. Monipuoliset tilaratkaisut antavat mahdollisuuden asukkaille säädellä yhdessä ja yksin olemista omien vaihtelevien tarpeidensa mukaan. Samaa säätelyn mahdollisuutta kaipaisin kyllä myös nyttemmin ahtaasti asuvana lapsiperheellisenä!
