—
Teksti: Joakim Ståhlstedt
Kuvat: Suvi Sairiala
Verkkotaitto: Petra Virtanen
On koittanut syksy, uusi sellainen, ja arjen aherrukseen ovat monet ihmiset palanneet. Arki on monella koronapandemian alkamista edeltäneen ajan kaltainen. Etätöiden tekeminen on vähentynyt eräillä: ihmisten ilmoilla on jälleen alettu tekemään töitä. Se on toisista oikein mukava juttu, mutta toisista ei ehkä ihan niinkään.
Itse olen aina ollut enemmän syksy- kuin kesäihmisiä. Tykkään hyvin paljon syksyn ajan harmauden ja värikkyyden yhdistelmästä. Syksyn yleisissä keleissä ei ole juurikaan arvosteltavaa, ei ole kovin lämmintä muttei kylmääkään. Tiedän monen muunkin ihmisen olevan samaa mieltä kanssani. Vaikkakin kesän lämpimissä keleissä ei mitään kurjaa sinällään ole, niin kova helle on minulle ja monille muillekin ihmisille samaa kuin inhottava säätila.
Monet ovat palanneet arjen aherrukseen. Samalla on tapahtunut asia, joka on ihmisille hyvin tärkeää arjen soljuvan etenemisen kannalta: kehon ehdollistuminen rytmin oloiseen tilaan. Ihmiskeho oppii, hienosti sanottuna harjaantuu, tekemään tietyn asian tietyllä tavalla tiettyyn aikaan. Tähän hyvin moni ihminen osaa samaistua, vaikkei tuollaista käsitettä ajattelisi ollenkaan tai siitä edes tietäisi.
Itselläni havahtuminen ehdollistumiseen tapahtui, kun katsoin teini-iässä Pasila-nimistä poliisiaiheista animaatiosarjaa Yleisradion kakkoskanavalta. Sen toisen tuotantokauden eräässä jaksossa nostettiin esiin edellä mainittu kehon ehdollistuminen. Ihminen alkaa toimia tietyissä asioissa tietyllä tavalla tiettyyn aikaan, esimerkiksi heräämään tiettyyn kellonaikaan ihan tuosta vaan. Jakson katsomisen jälkeen opin havainnoimaan oman kehoni ehdollistumista arkisen toimintani kautta: lähden esimerkiksi johonkin paikkaan tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. (Kyseisessä jaksossa koetettiin estää käytännössä koko Suomea juomasta erästä myrkyllistä viinaa, joka ainakin näön ja kuulon voi viedä ja ääritapauksessa hengenkin.)
Tämän vuoden keväänä aloitin Mieletöntä valoa -toiminnassa. Sen ohella, että olen päässyt tekemään monia sisältörikkaita juttuja niin omassa kodissani, lähellä kotiani ja myös kauempana kodistani näissä mahtavissa merkeissä, sain samalla unirytmini, viikkorytmini ja elämäni muutenkin oikein hyvään kuntoon. Vaikka tuo aiemmin mainitsemani Pasila-animaatiosarja on pääasiassa silkkaa huumoria vailla sen syvällisempää sisältöä, niin tuossa ihmiskehon ehdollistumisen asiassa Pasila puhui järkeviä. Myös täällä tosielämän puolella olen tuon kaiken saanut kokea hyvin todellisesti, joista viimeisin iso esimerkki elämässäni on Mieletöntä valoa -toiminnassa mukana oleminen jo puolen vuoden ajan. Tänä syksynä, jonka saapumista olen jo odottanut pitkän aikaa, monia mielenkiintoisia juttuja on minulla tiedossa, oikein mainion porukan kanssa.
Ihmiskehon saaminen hyvään arkiseen rytmiin on siis hyvin tärkeä osa mielekkään arkielämän rakentamisessa. Ilman sitä voi henkinen ja jopa fyysinenkin jaksaminen olla ihan pelkkää hyytelöä. Arjen hyvän rytmin merkitystä ihmiskehon yleiskunnolle ei voi korostaa liikaa etenkään harmaina syyspäivinä, jotka monesti kylläkin näyttävät kauniilta kaikessa värikylläisyydessään. Oikein mukavaa syksyä jokaiselle tätä juttua lukevalle ihmiselle.
Teksti: Joakim Ståhlstedt