—
Teksti ja kuvat: Tara Hagman
Toukokuussa 2019 matkustin isäni, siskoni ja tämän miesystävän ja oman miesystäväni kanssa yhteismatkalle Berliiniin. Neljä päivää kestänyt matka oli synttärilahja isälleni.
Paras tapa tutustua Berliinin on kävellen, kunhan ei ole liian kuuma. Myös liikuntarajoitteiset on huomioitu kohtalaisesti kaupungissa. Meidän tullessamme Berliiniin varjossa oli jopa 34°C, ja oli tosi epämukavaa viettää kaupunkilomaa näin hirveässä kuumudessa.
Berliinissä oli paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten kuuluisa Berliinin muuri ja paljon museoita. Berliini on suht´ iso kaupunki: Saksan suurin ja Euroopan unionin toiseksi suurin Lontoon jälkeen.
Pienellä budjetilla Berliinin
Berliiniin sekä Berliinissä voi matkustaa pienellä budjetilla. Jos ostaa matkansa ajoissa (noin 6-8kk ennakkoon), matkustaminen Berliinin ja siellä oleminen vastaa samaa hintaluokkaa kuin matkustaisi Viroon. Jos on todella kiinnostunut kaupungista ja matkaa sinne ensimmäistä kertaa, ehdottaisin viikon matkaa. Itselleni jäi sen verran ”nälkä”, että ajattelin matkustaa uudestaan mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.
Julkinen liikenne Berliinissä toimii suht hyvin, ja se on melko saman hintaista kuin pääkaupunkiseudulla Suomessa. Berliinin hinnat ovat noin 30% edullisemmat kuin Suomessa. Free tours -kännykkäsovelluksen kautta voi varata itselleen halpoja tai ilmaisia Berliinin opastuksia. Saksalainen kosmetiikka on noin 60-70% halvempaa kuin Suomessa.
DDR-museossa tuttua ja yllättävää
DDR-museo oli mielenkiintoinen ja vietin siellä pitkän aikaa. Yksi iso yllätys oli, että DDR:n päiväkotijärjestelmä muistutti todella paljon lapsuuteni päiväkotisysteemiä. Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja käynyt 80-luvun alussa päiväkodissa.
Yllätyksenä tuli myös se, että berliiniläiset olivat vähän niin kuin ”oma osastonsa”: länsiberliiniläisiäkään ei suoranaisesti katsottu länsisaksalaisiksi. Check point Charlie voi jakaa mielipiteitä, mutta minusta se oli aika tylsä nykyisellään. Isäni oli käynyt DDR-aikaisessa Itä-Berliinissä vuonna 1984. Näin isäni kuvaa eroa Länsi- ja Itä-Berliinin välillä: ”Länsi-Berliinissä oli hyvin eläväistä ja idässä taas aika autiota. Kaupat olivat tyhjiä ja kadut hyvin siistejä. Rajan ylitys Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin oli yllättävän mutkatonta: tarkastettiin vain passi ja sitten oltiin Itä-Berliinissä.”
DDR, niin kuin monet muutkin kommunistivaltiot, oli kirjannut kriteerit ”ympäristönsuojelusta”, mutta käytäntö oli jotakin aivan muuta. Kylmän sodan aikana kommunistissa maissa käytettiin mitä ihmeellisimpiä kemikaaleja eikä välitetty tuon taivaallista siitä, mitä myrkkyjä/kemikaaleja pääsi tehtaan savupiipusta ilmaan.
DDR:n arki valkeni
Laadukkaan terveydenhuollon saivat vain DDR-virkamiehet ja tavallinen kansa joutui tyytymään aika kehnoon terveydenhuoltosysteemiin. Kun ulkomailta tuli diplomaattivieraita, DDR:n kaupat laitettiin loistaviksi ja koreiksi, jotta todellinen puute piiloutuisi ”rakennetun korkeuden taakse”. Tämän taakse piiloutui myös DDR:n tavallisten kansalaisten puutteellinen kommunistinen elämä.
Siskoni ja hänen poikaystävänsä kävivät Stasin museossa. Museossa oli selvinnyt, kuinka kansalaisia valvottiin ja kontrolloitiin. Kommunismi ja DDR-meininki antoivat kyllä suojan ja selkeän rytmin elämään, ja ihmisistä pidettiin huolta niin kauan, kuin he olivat valmiita allekirjoittamaan kommunistiset arvot. Ihmisille oli töitä, koulutus taattiin tiettyyn pisteeseen asti, sosiaaliturva ja tasa-arvo miesten ja naisten välillä olivat jopa edistyksellisiä muuhun silloiseen maailmaan verrattuna.
Korkeakoulutusta ei arvostettu eikä siihen edes kannustettu. Ennemminkin ihmisiä kannustettiin työläisiksi. Yliopisto-opiskelu oli kallista, ja vain harva pääsi yliopistoon sisään. Silti oli haluttua päästä opiskelemaan korkeakouluun. Yllättävää oli tietää, että tietyistä töistä maksettiin aikaansa nähden todella hyvää palkkaa. Tällaisia työpaikkoja olivat mm. kaivostyöt, maatalous ja toimistotyöt.
Kaikkea ei ehtinyt nähdä
Berliinissä on kuuluisa yliopistollinen sairaala, Charité. Se on museo, jonne olisin halunnut mennä. Charitén sairaala museo on vuoteen 2020 pystyssä. Charité kiinnosti minua kahdesta syystä: A) Yksi matkavakuutuksemme sopimussairaaloista oli juuri tämä Berliinin tunnettu yliopistollinen sairaala Charité. B) Katsoin Yle Areenalta Charité-sairaalaasta kertovan draamasarjan. Sarja perustui tositapahtumiin ja todellisiin hahmoihin Charité-sairaalan ikäkausista ja historiasta.
Jokimaisema Berliinissä on kaunis ja se pitää todellakin nähdä, kun on kaupungissa. Charlottenburgin barokkilinnassa tuli myös käytyä. Tv-torniin emme kerinneet, ja pääsylippukin sinne oli kovahintainen. Siksi minulla on vain kuvia tuosta tornista. Tv-torni on rakennettu hienoudessaan Itä- Berliin vuonna 1968. ”Moni kakku päältä kaunis” ja tämäkin torni pitää sisällään ruman ”salaisuuden” eli kylmä sodan aikaisen ihmisten vakoilun/salakuuntelun ja kontrolloinnin.
Lähteet:
Berliinin DDR-museo
Kharitidi, Olga, Kultavuorten shamaani.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Berliini