Hyppää sisältöön

Matalan kynnyksen mediatoiminta vahvistaa toimijuutta useilla elämän osa-alueilla 

— Kirjoitukset, Kokemustarinoita, Media, Mediakasvatus, Valoa! -lehti

Tätä lisää logo

Teksti: Elina Jääskeläinen 
Kuvat: Elina Jääskeläinen, Pauli Laine, Julia H. ja @grippysockgang 

Artikkeli on osa Tätä lisää -juttusarjaa, jossa inspiroidutaan toimivista käytänteistä.  

Medialukutaito on tärkeää ja sitä opetetaankin jo kouluissa uusille sukupolville, mutta aktiivisempaan median tekemiseen ryhtyminen vaatii usein erityistä kiinnostusta sekä erityisiä mahdollisuuksia ja resursseja, vaikka yhtä lailla media kuuluu kaikille, niin kulutettavana tuotteena kuin myös väylänä toimia. Toisaalta sosiaalisen median mahdollisuuksien myötä hyvinkin suuri osa ihmisiä toimii jollain tavoin myös mediasisältöjen tekijöinä. Meillä on vapaat alustat, joilla päästä käyttämään ääntämme, mutta miten saada oma ääni kuuluviin, kun kaikki ovat äänessä? Miten edes löytää oma ääni?  

”Osallisuus mediassa on demokratiakysymys.” Näin julistaa erinomaisena eurooppalaisena osallisuustoimintanakin palkittu Mieletöntä valoa -toiminta, jonka osana myös tätä Valoa!-lehteä toimitetaan. Mielettömässä valossa luonnehditaan, että media on yhteinen tila, jossa osallistuminen vaatii kiinnostusta, ymmärrystä ja taitoja, ja koska yhteiskunnallista keskustelua käydään mediavälitteisesti, on ilman näitä edellytyksiä vaikea pysyä mukana. Mielettömässä valossa haavoittuvassa asemassa olevat nuoret aikuiset juuri pääsevät innostumaan, oppimaan ja tekemään mediaa omien voimavarojensa mukaan ja he usein löytävät toimijuutensa median tekemisessä sekä ylipäätään kokemuksen toimijuudesta elämässään. Mielettömässä valossa voi esimerkiksi tehdä artikkeleita, lehden taittoa, podcasteja, kuunnelmia ja radiota. 

Ihmisiä radionauhoituksissa Maailma kylässä festivaaleilla. Kuva: Pauli Laine
Kyläradio 2022: Johanin haastattelussa muusikko Tuure Kilpeläinen

Toinen kiitelty matalan kynnyksen mediatoiminnan mahdollistava taho on Kokemus vaikuttaa -hanke ja siihen kuuluva Kukkuu Kollektiivi, jossa nuoret aikuiset mielenterveystoipujat hyödyntävät kokemuksiaan vaikuttavan viestinnän lähteenä. Kun Mielettömässä valossa monipuolisen median tekemisessä on journalistinen painotus, Kukkuu Kollektiivissa toiminnan ydin on kokemusviestinnässä ja tekemisen alustana toimii Instagram-sovellus. Kollektiivilla on yhteinen tili, jolla voi julkaista myös anonyymisti, ja moni jäsen myös rinnakkaisjulkaisee sisältöä omalta tililtään. Sisältöä tehdään hyvin itsenäisesti ja silloin kun siltä tuntuu. 

Kukkuu Kollektiivin jäsen Amanda kertoo: ” Teen @grippysockgang-tilillä mielenterveysaiheista sarjakuvataidetta, jota rinnakkaisjulkaisen kollektiivin tilillä. Yleensä ideat syntyvät ihan omissa ajatuksissa ja hyvin itsenäisesti teemme sisältöä. Välillä meillä on Discord-keskustelualustalla etätapaamisia tai sitten Hämeentiellä paikan päällä, ja tapaamisissa saattaa joskus olla jokin teema, jonka pohjalta tuleekin ideoita postauksiin. Me kokemusviestijät usein itsenäisesti otamme huomioon, jos on vaikka autismitietoisuuden viikko, niin teemme julkaisun aiheesta.” 

Kokemus vaikuttaa -hankkeen viestinnän suunnittelija Kaisa Malinen lisää: ”Me työntekijät saatamme muistuttaa, että on tulossa vaikka itsemurhien ehkäisypäivä, niin jos haluatte, voitte kirjottaa siitä. Mutta me emme määrittele yhtään, mistä voisi tai pitäisi kirjoittaa. Viestijät saavat itse tehdä ne päätökset. Ja sisältöä ei tehdä vuosikellon tai vastaavan mukaan, vaan tekeminen on tosi orgaanista.” 

Piirretty kuva kolmesta henkilöstä, jotka ovat töissä tai vertaisia Kokemus vaikuttaa -toiminnassa
Kokemus vaikuttaa -hankkeen työntekijät (vasemmalta oikealle): Emilia, Amanda ja Kaisa. Kuva: @grippysockgang.

Hankepäällikkö Emilia Suoraniemi yhtyy Malisen kertomaan: ”Vältämme kaikessa tekemisessä sitä, että me työntekijät ylhäältä ohjaisimme ja pitäisimme mielenterveyskuntoutujia jotenkin ohjattavina. Kun meihin liittyy, on ajatuksena, että on kiinnostunut mielenterveysteemaisten aiheitten jakamisesta ja haluaa osallistua stigmojen häivyttämiseen.” 

Sekä Kukkuu Kollektiivissa että Mielettömässä valossa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret aikuiset pääsevät toimimaan yhteisön mediakanavilla, mutta myös kunnallisissa kaikille avoimissa nuorten aikuisten palveluissa voidaan myös ennaltaehkäistä osattomuutta sekä tavoittaa osattomuuteen liukuvia nuoria mediatoiminnankin keinoin. Tästä hyvä esimerkki on Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelujen vuosina 1999–2021 ylläpitämä Painovirhe-toiminta. Osa toimintaan osallistuvista nuorista tasapainotteli samalla opintojen kanssa, mutta osalle median tekeminen toi toimijuutta elämäntilanteisiin, joissa ei ollut opiskelu- eikä työpaikkaa.

Painovirhe-toimintaa vuodesta 2007 ohjannut ja nykyään Jyväskylän kaupungilla viestinnän asiantuntijana toimiva Esa Linna luonnehtii roolinsa hyvin samankaltaiseksi kuin työntekijät Kokemus vaikuttaa -hankkeessa sekä Mieletöntä valoa -toiminnassa: ”Omakohtaisesti ohjaamisen lisäksi ajattelin itseäni myös lähinnä tuottajana, eli mahdollistin sen mistä nuoret halusivat sisältöä tehdä, mutta pyrin välttämään liikaa juttujen ideointia itse, koska se ei ollut ohjaajan tehtävä, mutta autoin toki ideoinnissa ja jatkojalostuksessa. Ohjaajana halusin antaa vapaat kädet ja joskus järjestimme koulutuksia sisällön tuottamisen eri alueilta. Moni oppi kuitenkin usein parhaiten kokeilemalla, ja koska lehdenkin nimi oli Painovirhe, painotin sitä, että virheitä ei kannata pelätä.” 

Kyläradio 2022. Ryhmäkuva radioteltan ulkopuolelta. Kuvassa yli 10 hymyilevää ihmistä.
Mielettömän valon porukkaa Kyläradio-hommissa vuonna 2022. Kuva: Pauli Laine

Miksi nuoret aikuiset haluavat tehdä mediaa ja miksi on tärkeää tarjota siihen mahdollisuuksia? Mitä mediatoiminta antaa tekijälleen ja mitä se antaa yleisölle? Näitä kysymyksiä pohtiessa nousee mediaa tekevissä yhteisöissä heti esiin tekijöiden halu vaikuttaa ja tuntea kuuluvansa johonkin. 

”Painovirhe syntyi vuonna 1999, jolloin silloinen Jyväskylän kaupungin nuorisoasiainkeskus kysyi nuorilta, mikä olisi paras tapa vaikuttaa ja saada ääntään esille. Nuorten mielestä paras olisi oma verkkolehti ja vuonna 2000 nuorten nettilehti Painovirheen ensimmäinen numero julkaistiin netissä”, Linna kertoo. 

Myös Kokemus vaikuttaa -hankkeessa vaikuttaminen on, nimestäkin jo arvaten, toiminnan keskiössä. ”Minulla on aina ollut syvä kokemus siitä, että haluan vaikuttaa ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olin myös aika synkässä paikassa silloin kun lähdin tähän mukaan. Oma toimijuuteni on lisääntynyt ja minusta tuntuu, että olen yhteiskunnassa mukana, vaikka en saa tästä palkkaa. Koen, että olen jotenkin tärkeä”, Amanda kuvailee. ”Me haluamme tarjota äänen ja väylän sekä yhteisön ja vertaistukiryhmän, joka toimii valtakunnallisesti, niin että on mahdollisuus toisten tukeen sekä ajatusten jakamiseen. Kollektiivi toimii verkkovälitteisesti ja niin, että ihmisten oman itsensä ja taitojensa löytyminen ja taiteellisuus korostuvat”, Suoraniemi avaa. 

Matalan kynnyksen mediatoiminnoissa osa osallistujista voi taitojen ja kokemuksen kasvaessa edetä media-alan töihin, mutta se on ennemmin mukava sivutuote kuin onnistumisen mittari. Toimintojen päätavoitteena kun on tarjota ylipäätään toimijuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Painovirheen toimittajista osa on työllistynyt media-alalle esimerkiksi Ylen ja Ilta-Sanomien toimittajina, mutta suurin osa Painovirheen toimittajista on Linnan käsityksen mukaan nykyään muilla aloilla.

Ryhmä ihmisiä poseeraa kameralle merenrannalla
Iloiset retkeilijät Suomenlinnassa kesäkuussa 2022. Valon porukan lisäksi kuvassa poseeraavat Social Empowering Radio -yhteisprojektin
saksalaiset (Radio Corax) ja italialaiset (Radio Stella 180 Young) vieraat. Kuva: Julia H.

”Uskon ja toivon, että sisältöjen tekeminen ja verkostoituminen on auttanut esimerkiksi harjoittelu- ja työpaikkojen saamisessa. Ja uskon että monenlaiseen työn tekemiseen on tullut itsevarmuutta lisää”, Linna kertoo. ”Olen itse kirjoitellut erilaisiin medioihin koko aikuisikäni ja tiesin omista kokemuksistani, kuinka tärkeää oman tekstin, kuvan tai videon julkaisu on itselle. Se kasvattaa itsetuntoa ja itsevarmuutta. Painovirhettä myös kohdeltiin usein vertaisena muiden medioiden kanssa, toimittajat saivat pressiliput festareille, tapahtumiin, elokuviin ja vaikkapa Emma-gaalaan, joten se kertoi toimittajille siitä, että ovat tehneet työnsä hyvin ja että heidän tuotoksiaan on katsottu. Se on yksi syy varmasti, miksi tekeminen ja toimiminen on tärkeää, vaikka toki omakohtainen oppiminen tekemisen kautta on tärkeää sekin.” 

Linna on edelleen yhteydessä Painovirheessä pitkään vaikuttaneisiin toimittajiin, joista osa onkin muissa medioissa kertoneet lämpimästi ajastaan Painovirheessä ja toiminnan merkityksestä heidän elämiinsä, kuten itsevarmuuden kasvamisesta ja kirjoitustaitojen kohenemisesta. Myös Kukkuu Kollektiivin Amanda kertoo, että kollektiivissa toimiminen on tuonut hänelle todella paljon hyvää: ”Kun liityin kollektiiviin noin vuosi sitten, tuntui että olen vähän arka ja ujo. Kollektiivissa toimiminen loi minulle sellaisen pohjan, jolta aloin pikkuhiljaa ensimmäistä kertaa elämässäni tuoda esiin ensinäkin mielenterveysaiheita ja vieläpä piirustuksiani. Olen muun muassa kuvittanut Kukkuu-kollektiiville kokemusviestintäoppaan. Toimijuuteni on lisääntynyt, itseluottamus on kasvanut hirveästi. Minulla oli Galleria Mielentilassa taiteestani näyttely ja on myös tulossa Kulttuurikeskus Caisaan oma näyttely. Tämä on nostanut minut todella isosti pinnalle ja minusta tuntuu, että käsitykseni omasta itsestäni on parantunut. Tämä on ollut todella korjaava kokemus monella eri aihealueella koko elämässäni.” 

Amanda on jutellut muiden kokemusviestijöiden kanssa myös siitä, miten rankkaa ja yksinäistä mielenterveyden haasteiden kanssa voi olla, ja kuinka hienoa on, kun he voivat samalla kun tuovat tuntojaan ilmi, tarjota sekä itselleen että sisällön vastaanottajalle yhteenkuuluvuuden tunnetta. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset voivat helposti ajatella, että he eivät pysty mihinkään eivätkä ainakaan vaikuttamaan. ”Olen elävä esimerkki siitä, että ajattelin etten voi, mutta tässä minä olen ja tässä vaikutan”, Amanda iloitsee. 

”Kollektiivissa mukana oleminen mahdollistaa sellaisen vapaaehtoisuuden, missä ei tarvitse sitoutua, kuten vaikka tukihenkilötoiminnassa. Tämä vapaaehtoismuoto sallii osallistumisen omien voimavarojen mukaan ja oman vaikuttamisen kautta. Vaikka toiminta itsessään vaatii tietynlaista toimijuutta, niin tämä on hyvin matalan kynnyksen toimintaa”, Suoraniemi kuvailee. 

”Meidän toiminnassamme tosi ihanasti näkyy vaikuttamisen ja vaikuttavuuden skaala. On yhteiskunnallista vaikuttamista ja mahdollisuutta siihen, mutta on myös omaan henkilökohtaiseen elämään vaikuttamista. Kukkuu Kollektiivissa mukana oleminen voi vaikuttaa myös vaikka juuri siihen, että voi olla olo, että ei ole toimijuutta, mutta kun lähtee mukaan toimintaamme, oma henkilökohtainen toimijuus kasvaa. On ollut ihanaa huomata, että skaala on aika laaja”, Malinen kertoo tyytyväisenä. Suoraniemi haluaa kannustaa, että omalla kokemuksella on aina merkitystä ja sillä pystyy vaikuttamaan: ”Vaikka ei olisi mitään muuta kuin se oma kokemus, jos sen tuo esiin, niin se voi jollekin toiselle olla voimavara, jopa ihan vain se vertaisuuden tunne.” 

Miten sitten matalan kynnyksen mediatoiminnoissa oikein luodaan sisältöjä ja millaista sisältöä voi tehdä? Kuinka paljon sisällöntuottamisessa ajatellaan yleisöä, ajankohtaisuutta ja sometrendejä? Lähtökohtana niin Mielettömässä valossa, Kukkuu Kollektiivissa kuin Painovirheessäkin on ollut, että jokainen jäsen tekee omien voimavarojensa mukaan ja median sisältö on tekijälähtöistä. 

”Minäkin alkuun lähdin tähän mukaan niin, etten edes kirjoittanut mitään, vaan jaettiin pelkkä kuva. Voimat eivät riittäneet siihen, että olisin alkanut keksiä mitään tekstiä. Nykyään taas teen sarjakuvia ja niissä on tekstiä. Meillä on kollektiivissa myös mukana muusikoita, jotka tekevät mielenterveyteen liittyvää musiikkia. On erilaista poppoota ja erilaisia tapoja tehdä”, Amanda Kukkuu Kollektiivista kertoo. Malinen jatkaa: ”Meillä jotkut saattavat tehdä postauksen nyt ja sitten ollakin puolitoista kuukautta poissa, kunnes tulevat taas mukaan. Se on yksi vahvuuksista toiminnassamme, että ei tarvitse olla sitoutunut tiettyyn toiminnan määrään.” 

Painovirheen toimituksen kokoukset ovat jääneet Linnan mieleen rentoina ja mukavina hetkinä: ”Se onkin tärkeää, jotta yhteistyö sujui vuosien ja vuosikymmenien ajan. Tärkeää oli myös se, että koska vapaaehtoistoiminnasta oli kyse, kokouksiin sai saapua viettämään aikaa, vaikka ei olisi minkäänlaista juttua ollut työn alla. Meillä oli vakkarityyppejä, jotka olivat mukana yli viisi vuotta, mutta myös piipahtajia. Toimintaan ei ollut pakko sitoutua, se oli vapaaehtoista – he sitoutuivat, jotka kokivat saavansa toiminnasta jotain ja pitivät sitä hauskana. Opiskelu verotti usein toimittajien jaksamista ja silloin ainakin ohjaajana kehotin laittamaan opiskelun etusijalle. Loppuvaiheessa oli hienoa, että monet saivat Painovirheen toiminnan hyväksiluetuksi opinahjossaan.” 

Kukkuu kollektiivissa on pohdittu paljon sitä, että mitä aiheita mediasisällöissä voi kritisoida. Toiminnan arvojen mukaisesti julkaisuissa ei haukuta ketään eikä hyökätä henkilökohtaisesti ketään vastaan. Turhautuminen kuitenkin tunnistetaan inhimilliseksi tunteeksi, jota saa kokea ja purkaa. 

”Tuntuu, että vähän herkästi rajataan, että ei saa ilmaista turhautumista. Oleellista on ymmärtää, mitä on turhautumisen ilmaiseminen ja mitä on taas haukkuminen. Se raja olisi meidän jokaisen hyvä oppia tunnistamaan, että osaa argumentoida ja perustella ja saa tilan oman mielensä osoittamiselle”, Suoraniemi opastaa. ”Meillä jokaisella kansalaisella on oikeus kritisoida esimerkiksi hallitustamme, se on punch up. Tilillämme on julkaistu esimerkiksi Riikka Purraa saksien kanssa. Meillä voimavarojen kasvattaminen on sitä, että myös näytämme tilimme kautta, että hei, meillä on jokaisella yhteiskunnan jäsenellä oikeus kritisoida tällaisia päätöksiä. Se on hieno tapa opettaa jokaista tilinseuraajaa ja meitä jokaista, että mitkä asiat ovat meidän oikeuksiamme.” 

Suoraniemi kertoo, että heiltä kysytään usein, mitä Kukkuu Kollektiivin tilille voi kirjoittaa: ”Tätä voisi jokainen pohtia, että mihin stigman huomaamattaankin asettaa. Meillä on hyvin vähän aiheita, joista ei voi kirjoittaa. Oikeastaan ainoastaan se, että emme julkaise päihde- tai rikosmyönteistä sisältöä, mutta päihde- tai rikostaustastaan voi totta kai kertoa, nehän ovat vain tosi arvokkaita tarinoita. Olemme toiveeksi asettaneet, että jos itse tietää oman tilanteen, että on vaikka maaninen kausi, niin sitten miettii vähän, että onko tämä oikea tilanne kirjoittaa. Mutta emme rajaa aiheita. Nyt on keskusteluissa pinnalla ja tärkeä aihe miettiä, että laitetaanko sisältövaroitus vähän turhan helposti julkaisuihin. Ihmisten tarinat ja kokemukset mielenterveyteen liittyen ovat asioita, jotka kuuluvat ihmisyyteen. Miten kenelläkään olisi valta lähteä niitä rajoittamaan? Siksi me julkaisemme esimerkiksi todella mielellämme esimerkiksi itsetuhoisuuteen liittyvää sisältöä, koska me ajattelemme, että siitä puhuminen auttaa meidän yhteiskuntaamme.” 

Amanda kertoo, että hän saa melko paljon palautetta julkaisuistaan yksityisviestein: ”Osa on sanonut, että ovat huomanneet juuri Kukkuu Kollektiivin kautta tekemääni taidetta. Palaute on ollut tosi koskettavaa. Ihmiset kertovat minulle esimerkiksi, että he eivät vaikka ole tienneet, että joku muukin kokee näin, tai on ollut tosi korjaavaa lukea ja katsoa sarjakuvia, joita teen.” 

”Me emme saa negatiivisia kommentteja Kukkuu Kollektiivin tilille. Olemme sitä paljon pohtineet, mistä se johtuu. Olen jollain tapaa havainnut, että yksi syy on se, että joukossa on voima. Meidän tilillemme on ehkä isompi kynnys lähteä kirjoittamaan ilkeyksiä, koska olemme pitäneet myös osallistujamäärämme salaisina. Mielenterveydestä puhuvat ihmiset ovat valitettavasti usein sellaisessa asemassa, että joutuvat alhaalta päin taistelemaan. Olemme luoneet isommat hartiat”, Suoraniemi pohtii. Amanda jatkaa: ”Se luo minulle tekijänä turvaa. Minulla on kollektiivin tuki aina”. 

Kännykän näytöllä on Kukkuu kollektiivin somejulkaisuja.

Onko median tekeminen jo itsessään vaikuttavaa, vaikka se ei saisikaan yhdessä yössä tai koskaan miljoonayleisöä ja yhteiskunnassa radikaalia muutosta aikaan? Miksi tekeminen ja toimiminen ovat tärkeitä jo itsessään? Käyttäisinkö omaa ääntäni, vaikka kukaan ei kuulisi?  

Amanda on varma, että hän käyttäisi: ”Ehdottomasti jatkaisin kokemusviestintää, vaikka en saisi palautetta. Totta kai palaute motivoi tekemään enemmän. Mutta koen myös, että olen itse ollut se yksinäinen ihminen, joka ajattelee että olen ainut, joka kokee näin. Ajattelen, että on niin tärkeää tehdä tätä kokemusviestintää, koska se vähentää yksinäisyyden tunnetta.” 

”Some on siinä mielessä hieno, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole osallisena yhteiskunnassa hirveästi, niin on ihana ajatus, että se yksikin ihminen siinä surun hetkellä selailee somea ja näkee tilimme ja löytää vertaisuuden. Sen palautteen ei tarvitsekaan tulla meille, koska mehän tiedämme silti, että meillä on vertaisuuden tarjoama voima. Sen ei tarvitsekaan olla vastavuoroista”, Suoraniemi jatkaa. 

”Meillä voi tehdä myös anonyymisti sisältöä ja anonyyminähän ei voi saada palautetta tai olla vastavuoroisuudessa. Viestijällä voi myös olla vain tarve tai halu kertoa jokin asia ulos maailmalle, ilman että tarvitseekaan siihen vastakaikua”, Malinen lisää. Suoraniemi näkee tässä myös kokemusviestinnän ja kokemusasiantuntijuuden välisen eron: ”Kokemusasiantuntijat pääsääntöisesti koulutuksen jälkeen edustavat omilla kasvoillaan, kun taas kokemusviestinnässä korostuu tarinallisuus, mikä mahdollistaa tekemisen myös anonyymisti, ja vaikuttavuus tulee kollektiivista.” 

Mielettömässä valossa on ollut ideana tehdä hidasta mediaa eli pidempiä sisältöjä, jotka kestävät aikaa ja joihin voi palata. Painovirheen kohdalla nettilehden toimintaidea ei enää kantanut siinä vaiheessa, kun TikTok ja muut somekanavat alkoivat saada suosiota, vaikkakin nuoret olivat tuoneet lehteen ääntä ja videota jo vuosien ajan. Painovirhe saavutti kuitenkin hyvin kunnioitettavan yli 20 vuoden iän ollakseen kaupungin nuorisotyön vetämä nuorten vaikuttamiskanava ja sitoutumaton media. Vuonna 2012 Painovirhe oli oikeusministeriön Demokratiapalkinnon ehdokkaanakin. 

”Painovirhe-toiminta loppui vuonna 2021 monen syyn takia”, Linna kertoo. ”Painovirheen toimittajat pohtivat ja halusivatkin viedä sisältöä YouTuben, TikTokin ja Instagramin suuntaan, mutta samaan aikaan monet toimittajat olivat olleet jo niin monta vuotta mukana, että elämäntilanteet luonnollisesti muuttuivat. Samalla siirryin itse noihin aikoihin nuorisopalveluista kaupungin viestintään töihin, eikä koronapandemia ainakaan helpottanut toiminnan järjestämistä, vaikka toimitustyö oli tapahtunut etänä jo pitkään.”  

Vaikka Kukkuu Kollektiivi toimii nopeaksi mediaksi mielletyssä Instagramissa, on kollektiivin tilin sisältö ajatonta, mielenterveyden aiheet kun ovat hyvin universaaleja ja ajasta riippumattomia. Tilin sivua voi selata hitaan median ajatuksella ja tutkia sisältöä rauhassa. ”Kukkuu Kollektiivin tili on pieni ja tarkoituksellakin sellainen, että se kasvaa orgaanisesti, koska emme ole somevaikuttajia, emmekä myy mitään. Meille ei myöskään ole tärkeää seuraajamäärä. Seuraajamme ovat sellaisia, jotka oikeasti seuraavat tiliä ja se on tärkeintä”, Suoraniemi painottaa. 

”Koulutamme kokemusviestinnästä ja siellä painotamme tosi paljon, että kokemusviestinnän ei tarvitse rajoittua vain sosiaaliseen mediaan. Sehän voi olla missä vain olevaa”, Malinen selventää. ”On varmasti kollektiivin elämän aikana ollut kaikenlaisia haaveita ja ajatuksia hitaammastakin mediasta, mutta ehkä tässä meidän toiminnassamme resurssit voivat tulla vähän tielle. Hitaamman tekeminen on jo suurempitöistä tietysti ja myös sitouttaa viestijöitä enemmän.” 

Linna uskoo, että jossain vaiheessa hitaalle medialle tulee tilausta enemmänkin. Etenkin nuoret ovat juuri salamannopean mikrovideosomen pyörteen silmässä, eikä heille suunnattua hidasta mediaa oikein ole. Tekevätkö nuoret aikuiset vain omilla tahoillaan omaa someaan vai olisiko ohjatulle mediatoiminnalle tulevaisuudessakin kysyntää? ”Voisin kuvitella, että esimerkiksi videopodcasteissa voisi olla mahdollisuutta nuorten aikuisten mediatoimintaan”, Linna pohtii. 

Painovirheen toiminta on jo päättynyt, Mieletöntä valoa -toiminta päättynee kevään 2025 aikana ellei vaihtoehtoista rahoitusta löydy. Myös Kokemus vaikuttaa -hankkeen jatko on riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta. Kuitenkin mediatoiminnalle on selvästi kysyntää ja toiminta on osoitetusti vaikuttavaa. Suoraniemi ja Malinen kertovat tekevänsä kaikkensa, jotta hanke jäisi edes jollain tavalla elämään.

”Työtekijät ovat antaneet pohjan meille ja me teemme itsenäisesti postauksia. Uskon, että meidän Kukkuu Kollektiivi elää tulevaisuudessakin, vaikka hanke päättyisikin,” Amanda visioi. 

Artikkelin julkaisun hetkellä keväällä 2025 löytyy Helsingin kaupungilta kaksi mediatyöpajaa 18–29-vuotiaille helsinkiläisille, jotka ovat vailla opiskelu- tai työpaikkaa: Mediakylpylän työharjoittelujakso on ponnahduslauta media-alasta kiinnostuneelle nuorelle koulutukseen tai työelämään. Jaksolla kehittyvät niin mediatekemisen taidot kuin työelämätaidot ja tukea saa myös muun muassa arjenhallintaan. Tarinapajalla taas pääsee oppimaan sisällöntuottamisesta ja kirjallisuuden lajeista. Jaksolla tutustuu alan ammattilaisiin, muihin kirjoittajanalkuihin kuin myös itseensä kirjoittajana. Kolmannen sektorin suunnalta kaksi kiinnostavaa nostoa ovat myös kehitysvammaisjärjestö Lyhty Ry:n mediatyöpaja sekä Suomen autismikirjon yhdistyksen vaikuttamistyöpajat. Jyväskylän seudulla nuorilta nuorille viestinnän teema jatkuu nuorisopalveluiden toiminnassa Osuuskauppa Keskimaan Ilo auttaa 2025 -lahjoituksen avulla. Lisäksi työpajatoiminnan tarjonnasta löytyy Kuvasta viestiksi -paja, jossa pääsee harjoittelemaan muun muassa podcast-työskentelyä. 

Vaikka tässä artikkelissa esitellyt mediaa tekevät yhteisöt ovat antaneet paljon ja toiminnan hedelmä elää yhä osallistujissa, myös seuraavat sukupolvet tarvitsevat mediatoimintaa! Levitetään siis mediatoimijoina sanaa: Matalan kynnyksen mediatoiminta – tätä lisää! 

VALOA! -lehden juttuja

Lue uusimmat artikkelit

Kaikki artikkelit