—
”Stigma eli häpeäleima tarkoittaa yhteisön hyvin kielteistä ja usein perusteetonta asennoitumista henkilöön. Leimaantuminen aiheuttaa häpeää, kärsimystä ja itsetunnon vähentymistä”.
Wikipedia
Mä menin joskus vuosia sitten pankkiin hakemaan verkkopankkitunnuksia. Olin avannut tilin edellisenä vuonna, vankeusaikana. Luottotiedot eivät olleet kunnossa. Käyntiin piti anoa TS-loma (tärkeä syy) vankilasta, hakemuksessa piti tarkasti kertoa missä ja koska liikkuu. Sen pankin osoite oli Mikonkatu 13 – ja oli vielä perjantaipäivä. Mä menin sinne pankkiin siististi pukeutuneena, kättelin ja hymyilin (sille aluksi hyvin asialliselle) pankkivirkailijalle.
Se nainen katsoi koneelta mun tiedot ja sanoi, et sulla on tili toisessa pankissa. Ei varmasti ole, mä sanoin, ja olin ihmeissäni miten tämä asia liittyi tilanteeseen. Keskustelu jatkui hieman väkinäisenä, kunnes pankin esimies tuli paikalle. Selvisi, että mä olin muistellut pankkineuvojan kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa, että onkohan mulla vielä toinen tili. Nyt se pankin esimies vetosi siihen keskusteluun ja sanoi, että ne ei voi antaa mulle verkkopankkitunnuksia. Sitten siihen viereen tuli pankin vartija. Oli painettu jotain nappia.
Ja sitten mä tajusin.
Mä olin kokonaan unohtanut, et mun otsassahan luki, et mä olen vaarallinen rikollinen ja tulin itse asiassa ryöstämään tämän pankin ja tappamaan kaikki sen virkailijat. Mä olin varannut repunkin ihan vaan isoja setelitukkoja varten.
Se ”keskustelu” päättyi siten, että se pankin esimies antoi mulle ikivanhoja maksupalvelukuoria: ”Maksa näillä laskus”. Ja sitten se vartija saattoi mut ulos pankista.
Kun on tehnyt rikoksen, pitää kärsiä seuraamukset. Seuraamus voi olla vankila, sakkoja tai rikosperusteisia korvauksia. On turha valittaa, jos on syyllinen, mutta pahempaa on syyllisyyden ja ”pohjasakkaan” kuulumisen tunne, puhumattakaan (usein hoitamattomista) mielenterveys- ja päihdeongelmista.
Vangille voi käydä niin, että hänestä tulee vankeusaikana moniongelmainen, jolla ei ole vapautuessaan omia voimia palata ”normaaliin” elämään. Lisäksi hän kantaa lopun ikäänsä ”leimaa otsassa”, kuten myös monet kehitysvammaiset, mielenterveystoipujat ja esim romanit.
Nyt on nähtävissä suuri muutos asiaan. Etulinjassa ovat ne henkilöt, jotka laittavat rohkeasti oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa peliin sekä antavat kasvot tälle muutokselle. Minulla on kunnia tuntea heistä useita.
