—
Artie Music on uudelleenlöytänyt suomalaisen jazzin unohdetun pioneerin
Teksti: Aarne Arpivaara
Kuva: Artie Musicin arkistot
Elokuussa 2022 ilmestyi Artie Music Oy:n tuottama kokoelma-cd Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960. Albumi tarjoaa ainutlaatuisen kattauksen 1900-luvun puolivälissä vaikuttaneen säveltäjä ja muusikko Kalevi Hartin tuotannosta. Osa kappaleista on peräisin koelevyiltä, jotka ovat joutuneet vuosikymmeniä odottamaan kuulluksi tulemista. Kaikkiaan kokoelmaan mahtuu lähes 30 esitystä. Vaikka Hartti oli huomattava musiikintekijä, suuri yleisö ei ole koskaan saanut tietää hänen merkitystään. Hartin nimi on ollut täysin kateissa julkisuudesta viimeistään hänen kuolemastaan 1964 lähtien. Näin ollen Artie Musicin suorittama työ on kulttuuriteko, jossa jokainen kappale on harvinaisuus.
Vaikka albumin nimikkosankari on valtaosalle tuntematon, kokoelmalla esiintyy monia kuuluisuuksia. Esimerkiksi foxtrotin Dolorosa tulkitsee laulajaikoni Olavi Virta, joka konsertoi usein Hartin kokoonpanojen kanssa. Virta oli ilmeisen ihastunut kappaleeseen, sillä hän levytti sen sekä suomeksi että englanniksi. Molemmat versiot kuullaan myös kokoelmalla. Lisäksi Virran perustama ja hänen nimeään kantanut musiikkiliike julkaisi Dolorosan irtonuottina. Muita levyllä esiintyviä suuruuksia ovat Suklaasydän-kappaleesta tunnettu Brita Koivunen sekä Ragni Malmstén, joka muodosti isänsä Georgin ja setänsä Eugenin kanssa loistokkaan dynastian suomalaisen iskelmämusiikin tähtitaivaalle.
Jazzin ja filmin pyörre oli vanhempien toiveita voimakkaampi
Musiikki oli osa Hartin elämää jo tämän lapsuudessa. Hänen isänsä soitti aktiivisesti pianoa, jonka kielen nuori Kalevi omaksui poikkeuksellisen varhain. Hartin äidin mukaan hänen poikansa oppi nuotit jo ennen kuin osasi puhua ja teki ensisävellyksensä vain 5-vuotiaana. Kuitenkaan Hartin musiikilliset taipumukset eivät saaneet aina vastakaikua vanhemmilta. Varsinkin äiti toivoi pojastaan klassista pianistia. Nuorukaista inspiroi kuitenkin modernimmat virtaukset, ja lopulta jazzin syke valtasi hänen sydämensä.
Hartti aloitti aktiivisen konsertoinnin 17-vuotiaana 1940-luvun puolivälissä. Keikkoja tarjosivat esimerkiksi ravintolat ja erilaiset juhlatilaisuudet. Hartti johti elämänsä aikana useita kokoonpanoja, jotka oli nimetty hänen mukaansa. Hänen yhtyeensä voitti vuosina 1946 ja 1948 ensimmäisen sijan maanlaajuisissa tanssiorkesterikisoissa. Kilpailu perustettiin vuonna 1945 edistämään suomalaista jazzkulttuuria. Hartti hioi taitojaan Yhdysvalloissa asti, jossa hän opiskeli Metropolian School of Musicissa 1950-luvun alussa. Samoihin aikoihin Hartti pääsi jaetulle hopeasijalle, kun Rytmi-lehti listasi Suomen parhaimpia jazzpianisteja.
Tanssiravintoloiden ohella Harttiin saattoi törmätä valkokankaalla. Hän teki siivurooleja useissa suomalaisen elokuvan studiokauden teoksissa. Hartin kasvot tulivat kansalle tutuiksi suosituista Suomisen perhe -elokuvista, joissa hänet nähtiin sarjan ikonisimman hahmon Suomisen Ollin (Lasse Pöysti) luottoystävänä. Hartti oli ensimmäistä kertaa roolia näytellessään ainoastaan 15-vuotias.
Hartti vietti muutenkin paljon aikaa filmin läheisyydessä. 1940-luvun alussa hän ahkeroi Suomen Filmiteollisuus Oy:n (SF) kuvausryhmän jäsenenä. Reilu vuosikymmen myöhemmin hänellä oli oma elokuvayhtiö X-Filmi Oy, joka valmisti uutiskatsauksia. Hartin ei tarvinnut tinkiä intohimoistaan, sillä hänelle läheiset taidemuodot tukivat toisiaan. Hän toimi aktiivisena elokuvasäveltäjänä 1950-luvun alusta kuolemaansa asti. Hartin musiikki kelpasi sekä suurten tuotantoyhtiöiden teoksiin että kokeellisiin indie-elokuviin. Lisäksi hän kirjoitti useita mainoslauluja.
Kokoelmalevy maalaa muotokuvan rohkeasta ja monipuolisesta taiteilijasta
Hartin lahjakkuudesta eivät enää kerro ainoastaan aikalaisten arviot. Uusi kokoelmalevy todistaa tunnustukset ansaituiksi ja laajentaa käsitystä säveltäjänsä repertuaarista. Laulettujen esitysten ohella albumilla on useita instrumentaaliesityksiä, joissa raikuu suomalaisittain edistyksellinen ja nautittava jazzsoitanta. Tästä ovat esimerkkinä Kalevi Hartin yhtyeen mukaansatempaavat tulkinnat kansainvälisistä sävelmistä September In the Rain ja Night and Day. Levytyksissä pääsee nauttimaan myös Hartin eläväisestä pianonsoitosta.
Kokoelman vauhdikkaimpiin numeroihin lukeutuu Eila Pellisen esittämä foxtrot Neidon toiveet, jonka Hartti sävelsi elokuvan Paksunahka tunnussäveleksi. Erityisen lennokasta kappaleessa on sen sanoitus, jonka on laatinut Suomen merkittävimpiin lyyrikoihin lukeutunut Reino Helismaa. Säkeet ovat dynaamisia ja lyhyitä. Jokainen rivi muodostaa loppusoinnun joko edeltävän tai seuraavan säkeen kanssa, joten riimejä kuullaan jatkuvalla syötöllä. Tämä on haastavampaa suomalaisessa lyriikassa, sillä sanoissa on enemmän tavuja kuin esimerkiksi englannin kielessä.
Neidon toiveet muistuttaa jossain määrin Pellisen klassikkohittiä Vanhan veräjän luona, joka on hyvin samalla tavalla riimitelty foksi. Kappale olikin Helismaan sanoittama, kun taas sävellyksestä ja sovituksesta vastasi hänen tärkein kollegansa Toivo Kärki. Hartti pystyy kilpailemaan itseään moninkertaisesti kuuluisamman Kärjen kanssa rohkeiden otteittensa avulla. Vaikka Vanhan veräjän luona flirttailee jazzahtavien sointien kanssa, sovitus pysyy alusta loppuun hallittuna ja harkittuna iskemänä. Neidon toiveissa soitto on paljon vapautuneempaa ja svengaavampaa.
Erityishuomion ansaitsee myös autoradiota mainostava Blaupunkt-foksi, jonka laulaa Pellisen, Brita Koivusen ja Eino Virtasen muodostama trio. Teos vaikuttaa aluksi tyypilliseltä mainoskappaleelta, mutta muuttuu persoonallisemmaksi edetessään. Sanoitettujen säkeistöjen jälkeen soittajat esittävät improvisoiduilta kuulostavia sooloja. Lopulta Virtanen yhtyy muusikoiden jammailuun päästämällä suustaan rytmikkäitä sanoja ja äänteitä, jotka eivät kielellisesti tarkoita mitään. Ilmaisua kutsuttaan scat-lauluksi, jolla on pitkä historia yhdysvaltalaisessa jazzperinteessä. Esimerkiksi legendaarista Louis Armstrongia on pidetty kyseisen elementin merkittävänä kehittäjänä. Suomalaisessa populaarimusiikissa scat-laulua on kuitenkin kuultu hyvin harvoin. Hartti sai siis tuotua kansainvälisiä ja kokeilevia piirteitä jopa tilaustyönä raapustettuun mainoskappaleeseen. Hän teki samalle autoradiomerkille myös kokoelmalla kuultavan Blaupunkt-valssin.
Hartin kansainväliset vaikutteet eivät rajoitu ainoastaan yhdysvaltalaiseen musiikkiin. Osa kappaleista kuljettaa vielä eksoottisempiin tunnelmiin. Esimerkkinä mainittakoon sykähdyttävä Rumba Bueno. Lyömäsoittimet ovat levytyksessä poikkeuksellisen vahvasti esillä. Villi ja räväkkä esitys on voimakas irtiotto suomalaisesta valtavirtamusiikista.
Kuitenkin Hartin kynä taipui tarvittaessa myös perinteiseen iskelmään. Tästä ovat todisteena elokuvaan Kesäyön lapset sävelletyt kappaleet. Esimerkiksi Pentti Kaartisen laulama Tanssilavan reunalla on hyvin kotikutoinen haitarivetoisesti sovitettu valssi. Teos kertoo juhannuksen taiasta ja suviyön romantiikasta. Tutuista mielikuvista huolimatta kappaleessa on raikas ja ilmava tunnelma. Kuulija voi luontevasti vapautua valssin askeliin ja jäädä hyräilemään melodiaa levyn päätyttyä. Kesäyön lasten musiikista kuullaan myös Filmiorkesterin hieno instrumentaalikooste.
Levyn melankolisempaa puolta edustaa Maire Ojosen esittämä Yö on pitkä. Kappale on peräisin samannimisestä elokuvasta. Intron aikana Ojonen hyräilee melodiaa kylmäävästi. Hänen laulunsa on koko esityksen ajan hillittyä ja pieneleistä, mutta siitä välittyy tekstin täydellinen sisäistäminen. Riisuttu sovitus ja Ojosen tulkinta luovat kummittelevan atmosfäärin. Levytys herättää henkiin yön varjot, tunnit ja niiden kätkemät salaisuudet.
Artie Musicin ainutlaatuinen työ on kestänyt jo yli 20 vuotta
Kalevi Hartti on yksi lukuisista musiikintekijöistä, joiden tuotantoon perehtymisen Artie Music on mahdollistanut nykyajan kuulijoille. Turkulainen yhtiö on uudelleenjulkaissut Suomen äänilevyhistorian kiinnostavimpia löytöjä jo vuodesta 2001. Tarjonta koostuu suurilta osin 1900-luvun alun savikiekoista ja radionauhoista. Alkeellisella tekniikalla taltioidut ja vuosikymmenten pölyttämät äänitteet ovat vaatineet huolellista restaurointityötä ennen siirtämistä cd -muotoon.
Artie Musicin valikoimaan kuuluu esimerkiksi Suomalainen elokuvamusiikki -levysarja, joka keskittyy kotimaisen elokuvan studiokauden sävelmiin. Sarja kasvoi viime vuonna kymmenosaiseksi. Lasikattoja rikkonut harmonikkavirtuoosi Viola Turpeinen ja lukuisia ikivihreitä sanoittanut Helena Eeva kuuluvat monesti unohdettuihin merkkihenkilöihin, joiden mainetta ja perintöä Artie Musicin kokoelmat ovat vaalineet. Myös koko kansan tuntemien artistien kuten Olavi Virran ja Veikko Lavin tuotannoista on irronnut harvinaisuuksia useamman cd:n verran. Yhteensä Artie Musicin kokoelmia on kertynyt tähän mennessä noin puolisataa levyä. Valtaosaa niillä kuultavista kappaleista ei löydy edes Spotifyn kaltaisista musiikin suoratoistopalveluista.
Teksti: Aarne Arpivaara