Hyppää sisältöön

Miten tunteet tuntuvat kehossa? 

Etusivu > Mediaa! > Miten tunteet tuntuvat kehossa? 

— Kokemustarinoita, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Annukka Honkanen 
Kuvat: Laura Heiskanen, Topias Mielonen, Kasper Saarela 

Mielenterveystalo.fi-sivuston mukaan eri ihmiset tuntevat tunteet kehossaan eri tavalla. Esimerkiksi joillakin ilo kuplii sydämessä ja joillakin toisilla ihmisillä päälaella. Osalla ihmisistä viha tuntuu tykyttävänä kipuna ohimolla ja joillakin toisilla pistelynä käsivarsissa. Itselläni esimerkiksi ihastuminen noin 12-vuotiaana tuntui ensimmäisen ihastukseni kohdalla hellyytenä koko kehossa, ja toisen ihastukseni kohdalla vain sydämen tykytyksinä. 

Topias Mielosen graafinen kuva särkyneestä sydämestä
Kuva: Topias Mielonen 

Mieli ry:n mieli.fi -sivusto kertoo, että ei ole olemassa oikeita eikä vääriä tunteita, koska tunteet ovat aina reaktio johonkin. Esimerkiksi häpeä voi suojella ihmistä tekemästä jotakin sosiaalisesti typerää ja hyväksymätöntä, kuten kävelemästä alastomana keskellä julkista katua. Myös vihaa tarvitaan sosiaalisiin epäkohtiin puuttumisessa ja urheilusuorituksia tehdessä, ja surua ja katumusta silloin kun on toiminut itseään tai toisia ihmisiä kohtaan väärin. 

Joskus tunteet voivat kuitenkin ottaa ihmisestä ylivallan ja ilmetä myös psykosomaattisina oireina. Kun näitä psykosomaattisia oireita on paljon ja toistuvasti, ne diagnosoidaan usein mielenterveyshäiriöiksi, kuten minulle kävi. Vuonna 2014 sairastuttuani paniikkihäiriöön sekoamisen ja kauhun tunne tuntuivat sekä räjähtävänä päänsärkynä, pyörrytyksenä ja huimauksena päässäni että sydämeni nopeana sykkimisenä. Myöhemmin paniikkioireeni muuttuivat pakkoliikkeiksi, pakkoäännähdyksiksi ja näköhäiriöksi, joille ei löytynyt verikokeissa, neurologisissa testeissä, aivojen magneettikuvissa eikä aivosähkökäyrässä selitystä. Minulla diagnosoitiin oireideni perusteella sekamuotoinen dissosiaatio- eli konversiohäiriö.  

Laura Heiskasen piirtämä kuva laastaroidusta sydämestä
Kuva: Laura Heiskanen 

Sairaudessani lapsuuden aikaiset ja pitkäkestoiset traumat oireilevat kehollisina oireina. Omalla kohdallani pakkoliikkeeni johtuvat siitä, että olin peruskoulussa seitsemän vuoden ajan koulukiusattu. En ollut käsitellyt asiaa tai kertonut asiasta vanhemmilleni enkä opettajilleni. Pelkäsin nimittäin kiusaamisen pahenevan, jos kerron siitä luotettaville aikuisille. Minulla oli myös vaikeuksia selviytyä lukion ylioppilastutkintokirjoituksista ja löytää lukio-opintojeni jälkeistä jatko-opiskelu- tai työpaikkaa. Itse asiassa laki oli siihen aikaan sellainen, että en voinut saada viiteen kuukauteen edes työmarkkinatukea, koska olin ylioppilas ilman ammatillista tutkintoa. Jouduin siis asumaan edelleen äitini ja isäni luona, vaikka olisin tahtonut muuttaa itsenäisempään asumismuotoon jo 18-vuotiaana. 

Aluksi pakkoliikkeeni ja näköhäiriöni, jossa molemmista silmistäni katosi hetkellisesti näkö, järkyttivät minua. Kuvittelin jopa, että minulla voisi olla aivokasvain. Myöhemmin olen ymmärtänyt dissosiaation suojelleen minua tilanteessa, jossa olisin muuten saanut toistuvasti vakavia paniikki- ja raivokohtauksia tunteideni muututtua fyysisiksi oireiksi. Olen ymmärtänyt psykoterapian avulla sekä itse sairauttani tutkimalla, että aikaisemmat raivo- ja paniikkikohtaukseni johtuivat entisiä kiusaajiani kohtaan tuntemasta pelosta ja vihasta. Pelkäsin hylätyksi tulemista ja olin vihainen kiusaajilleni heidän jättäessään minut ryhmien ja porukoiden ulkopuolelle. 

Tämän kaiken oivaltaminen ei saa minua parantumaan, mutta osaan suhtautua konversiohäiriööni ja sen oireisiin eri tavalla kuin aikaisemmin. Dissosiaatio on niin sanotusti pidellyt minua kiinni kädestä, kun ketään muuta ei ole ollut turvanani. Se on ollut minulle eräänlainen mieleni suojautumisen ja eloonjäämisen refleksi. Ymmärrän nykyisin myös, miten helposti tunteet voivat muuttua kehollisiksi oireiksi. Toki ymmärrän myös sen, että kaikki keholliset oireet, kuten päänsärky eivät näy päällepäin. Mutta se onkin jo ihan toinen juttu. 

Mitä kiusaaminen on? 

Kiusaaminen on toistuvaa ja pitkäaikaista henkistä, fyysistä tai sosiaalista väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa voi olla esimerkiksi lyöminen tai potkiminen ja henkistä sekä sosiaalista esimerkiksi tyhmäksi haukkuminen, toisen ihmisen nolojen valokuvien julkaisu Internetissä ilman lupaa tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. 

Kasper Saarelan piirros särkyneestä sydämestä
Kuva: Kasper Saarela 

Miten kiusaamista voidaan ehkäistä? 

Kiusaamista voidaan ehkäistä esimerkiksi opettamalla lapsille, nuorille ja myös aikuisille sosiaalisia ja tunnetaitoja sekä kiusaamistilanteiden ehkäisyä. Myös ryhmien ja luokkien yhdessä sopimat säännöt ja rakentava palautteenanto voivat ehkäistä kiusaamistilanteita.  

Mistä apua kiusaamiseen? 

Jos on joutunut itse kiusatuksi, siitä kannattaa puhua luotettavalle aikuiselle, joka ei itse kiusaa ketään. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi opettaja, kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori. Myös erilaiset nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitetut ohjaamot ja aikuisille tarkoitetut kriisikeskukset sekä vertaistukiryhmät voivat tarjota keskusteluapua kiusatuksi tulleille ihmisille. Samalla kannattaa muistaa myös, että suurin osa asiallisesta avusta on saatavilla ilmaiseksi. Kannattaa siis miettiä, mihin rahaansa sijoittaa. 

Lähteet: Miten koulukiusaaminen saadaan kuriin? Asiantuntijat: kouluihin selkeät pelisäännöt, aikuisten sitouduttava, rankasti kiusatuksi tulleille turvasuunnitelmat (yle.fi) 

Uusimmat Valoa!-lehden jutut